Emännän esittely
Kuulen radiosta hittibiisin: " sata salamaa..." sitten naurahdan ja ajattelen mielessäni, että täällä on välillä SATA IDEAA PÄÄSSÄ. Minulla vilisee ideoita lakkaamatta ja on vaikea päättää minkä niistä toteuttaisi. Käsityöläisenä ollessani rönsyilin lakkaamatta ideasta toiseen. Ensimmäiseksi , kun aamulla heräsin oli päässä kuva uudesta työtä tai nukkumaan mennessä vilahteli , kuin dia-kuvaesityksessä ideoita työvaiheineen. Ajattelinkin, että se on sekä rikkaus , että kirous.
Nyt tämä ideointi johti siihen, että monien mutkien ja vaiheiden kautta perustin yrityksen , tämän Vaudevilla verkkokaupan. Minusta tuntuu, että vihdoinkin olen löytänyt sen kuuluisan " punaisen langan". Tämä tulee varmasti työllistämään kovinkin toivottavasti myös palkitsemaankin. Nyt minun ei tarvitse hukata niitä kaikkia ideoitani vaan pääsen toteuttamaan ne yhdessä asiakkaideni kanssa.
Opiskelin nuorena Haapaveden opistossa taide-käsityönlinjalla ja sieltä se käsillä tekeminen lopullisesti jäi tavaksi ja riesaksikin. Siellä opetettiin suunnittelemaan omien ideoiden pohjalta valmis tuote tai luomus. Haaveilin pitkään taidemaalarin urasta, mutta päästyäni parinkin taidekoulun pääsykokeisiin huomasin etteivät ne olleetkaan minua varten ja ehkäpä en osannut tarpeeksi sinnikkäästi pyrkiä uudestaan. Tajusin etten halua piirtää alastonta ukkoa yhtä vuotta ja toista vuotta väreillä samaa ukkoa...Omat työni olivat lähinnä pilapiirroksia muiden hakijoiden joukossa.
Sittenpä ihastuin pärekoreihin ja seinäkelloihin. Niitähän sitä tulikin maalattua monta vuotta ja edelleen korit ovat mukana kuvioissa. Tyylini on naivistinen ja ehkä ripaus fantasiaakin.Kukkaset ovat lempiaiheitani samoin kuin pienet saaret pienine mökkeineen. Onhan kaikki lapsuuden ja nuoruuden kesät tullut vietettyä mökillä järven rannalla.
Kesämökin kuistilla itikoiden syöttinä tuli soiteltua harmonikkaa. Tyynellä säälllä soitto kuului kauas. Ei sitä tiedä, jos innostuisi joskus ottamaan haitarin mukaan lankojen myyntikeikalle...lähinnä kerran vuoteen Juhannuksena tulee enää soiteltua, mutta jos kipinä iskee niin silloin minä taas soittelen.
Elämä kuljetteli omia polkujaan Pohjois-Savosta Helsinkiin ja siitä edelleen Lohjalle, jonne nyt on kotiuduttu. Välillä koti-ikävä vaivaa, mutta onneksi sitä pääsee välillä tuulettumaan sinne korpeen, omalle mökille. Täällä etelässä on se onni ettei ole itikoita niin paljon ja ympäristö ja naapurikunnat ovat ihastuttavan kauniita ja retkipaikkoja kyllä löytyy yllin kyllin.
Kaverina kotosalla on tietenkin oma perhe ja karvaiset kaverit, Lissu-kissa ja Aapo-koira, jotka viihdyttävät välillä kyllä ihan riesaksi asti emäntää.