Pitsiliinan tärkkäämistä

Käsitöiden teko rentouttaa ja selkiyttää ajatuksia, onhan  tuota jo tutkittukin ja oikeaksi havaittu. Omasta kokemuksestanikin voin myöntää näin olevan. 

Minulla on tällä hetkellä ns. " monta rautaa tulessa" ja välillä meinaa pätkiä, ajatus ei kulje. Ha ha, siitä tänään oiva kokemus. Olin puuhailemassa yhtä pitsiliinaprojektia työhuoneessa ja maha alkoi kurista siihen malliin, että oli parempi käydä haukkaamassa jotain pientä murkinaa. Käppäilin keittiöön ja keitin teevettä ja varmaankin leipää ajattelin rouhaista. Ilmeisesti ajatus kulki kuitenkin nopeammin hetkellisesti, koska jäin seisomaan siihen leivänpaahtimen viereen...ja aika pitkäksikin aikaa..... kunnes havahduin, että eipä se leipä taida itsestään leipäpussista paahtimeen hypätä...

Syötyäni evästä palasin takaisin pitsiliinaprojektin luokse. Olen aukaisemassa ihan oikeaa myymälää, lankakauppaa verkkokaupan lisäksi ja ajattelin liimalla kovettaa pitsiliinoja ikkunaan koristeeksi. Ensimmäisiä liinoja tärkätessäni alkoikin sadella ulkona lunta. Mikäs sen mainiompaa, lumihiutaleiltahan nämä pitsiliinat näyttävätkin. Ja tämän tulevan kaupan myötä on näitä kiireitä jos jonkinlaisia ja ajatukset tuppaavat karkailemaan sinne tänne tai tökkii ettei saa mitään aikaiseksi. Siinä kun tärkkäsin liinaa niin alkoikin ajatus luistaa ja tulikin organisoitua mielessänsä asioita tärkeysjärjestykseen ja kaikenlaista sitä kerkeääkin pähkäillä pienessä hetkessä.

Virkattuja pitsiliinoja voi siis tärkätä liimavesiseoksella. Noin puolet vettä ja puolet liimaa. Minä taisin tehdä välillä vähän lirua ja välillä tuli liian tujua kamaa, mutta pääasia, että liinat kovettuivat. Kokeilin vähän eri tavoilla levitellä liimaa liinan päälle. Ensiksi tein sen seoksen ja kastelin liinan siinä, että se on jokapuolelta märkä ja liimassa. Sitten oioin sen suoraksi ja sileäksi ja suurinpiirtein symmetriseksi jokapuolelta tasaiselle alustalle. Ja on jos oikein tarkka niin voi styroksin päälle liinan pingottaa nuppineulojen avulla, että on todellakin ojennuksessa ja kauniisti kaikista kulmista. Liinan alle laitoin leivinpaperia, niin ei se liina tartu pöytään kiinni. Voipaperi voisi myös olla hyvä alunen. Hätäinen , kun olen niin kuivattelin liinaa väillä hiustenkuivaajalla, mutta ehkä paras ja huolettomin konsti on unohtaa koko liina ja antaa sen rauhassa kuivua kovaksi. 

Liinaanhan voisi lisäillä koristeita, vaikkapa puuhelmiä tai kristalleja. Näillä saa vähän kimallusta arkeen. Jos tuntuu, että liina ei kovettunut tarpeeksi jankiksi niin voihan sitä vielä jälkikäteenkin liimaa siveltimellä sivellä liinan pintaan varsinkin, jos pitsi on kovin reikäistä eli siinä on paljon ketjusilmukkalenkkejä. 

Toisen liinan kastelin ensin vedellä märäksi ja rutistelin varovasti nihkeän tuntuiseksi ja pensselillä töpöttelin liimaa, jossa oli tilkka vettä pitsiluomuksen päälle. Onnistuu se näinkin varsinkin, jos on herkkäihoinen eikä halua kätösiänsä sotkea liimaan ja ei sillä hetkellä satu omistamaan mitään ylimääräisiä käsineitä..

Sitten vain ripustellaan kauniit teokset ikkunaan ihailtavaksi. Mielestäni pitsiset luomukset sopivat muulloinkin ikkunaan kuin vain talvella. Virkkailla voi erivärisiä ja erimuotoisia pitsisiä juttuja. Ystävänpäiväkin sieltä tulla tupsahtaa kohta ja kavereille voisi tärkätä vaikkapa sydämiä tai kukkasia. Ja jos ei osaa virkata tai ei kerkeä, kun inspiraatio iskee joskus yllättäen niin kipin kapin komeroa tutkimaan, jos ei omista varastoista löydy niin ehkäpä kirpputorilta voisi löytää edullisesti. Saattaahan ne olla ajanhampaan verottamia, mutta ei se mielestäni haittaa. On ollut ahkerassa käytössä, mikäs sen parempi kunnia on vanhalle pitsiliinalle, kuin uusiokäyttö ikkunakoristeena. 

Äitini nukkui pois viime keväänä ja löysin äitini virkkaaman liinan. Siinä se nyt on kovetettuna ja kauniina uusiokäytössä. Luulenpa, että äiti olisi mielissään. Mikään himovirkkaaja hän ei suinkaan ollut. Käsitin, että joskus vuosikymmeniä sitten oli ollut hieman pakko virkata jotain...kun kuului niin tehdä. Pikkuisen röhnääntynyt se on, koska äitini antoi sen minulle joskus vuosia sitten ja minäpä sitten käytin sitä leipäkoriliinana. Siihen asti se oli ollut lipaston laatikossa siististi jemmassa. Sellainen aarteiden säilyttelijä se äiti oli. Hyvä, että säilytti, niin minä sain sen tärkätä.

Oikein mukavia virkkailuhetkiä kaikille.

P.s. Jos olet oikein viitseliäs ja aloitat aivan alusta, eli virkkaat vaikkapa niitä sydämiä ystäville niin puuvillalangasta on kiva virkkailla tai jos haluat nopeasti valmista ja vähän isompia niin valitse vaikkapa villalanka. Luonnonkuituiset tärkkääntyvät mukavasti.